Vauhtia maailmalta

Kävimmepäs kapteeni Huotarin kanssa tutkimassa eteläisemmässä Euroopassa, millaisia venetrendejä tälle keväälle on luvassa. Toisin sanoen, minkä väriset pahvilautaset ja kapteeninlakit kuuluvat '08 lookseihin. No, eipä sieltä löytynyt veneitä sen koommin kun lakkejakaan, ja kipparointiasut mallia Barcelona olivat lähinnä hupaisia. Ei sen puoleen. Madridista emme löytäneet edes vettä.

Auringonsäteiden tanssia laineilla

Ei liene mahdollista romantisoida liikaa tunnetta, joka kuplii sisällä kun sunnuntaisena kevätaamuna suuntaa oman laivansa kokan kohti auringonnousua, vetää keuhkot täyteen meren tuoksua ja tuntee lokit, kalat, pienveneet ja telakan kilinät ja kolinat kihisevän suonissaan! Ympärillä tärisevät matalat koneen kierrosvavahtelut tuudittavat ajatukset arjesta ja maailman pahasta, niin kauas kuin pieni dieselmoottori vain tuudittelemaan pystyy! Auringon säteet lämmittävät paidan läpi, kajuutasta leijuu kahvin tuoksu ja vt. kippari Partasen on äärimmäisen hankala pyyhkiä leveää hymyä kasvoiltaan.

Saattaa olla, että se näyttää vedessä hieman pienemmältä kuin maalla trailerin päällä. Niin jäävuoretkin tekevät! Mahdollisesti +9°C ei ole optimaalinen kesäpäivä ottaa aurinkoa uikkareissa. Kannella tulee silti kuuma! Voi myös olla, että Raision Hahdenniemi ei ole se idyllisin valkama veneen asua. Tämä taas on vain väliaikaista, ja paikka on ilmainen juhannukseen asti!

Jussin vene

Kävimme siis vihdoin kapteeni Edward J. Partasen kanssa vastaanottamassa laivan avaimet ja ihastelemassa silmät ammollaan sen uljaita muotoja, samalla kun vanhan omistajan tärkeät vinkit ja ohjeistukset kaikuivat ohi korviemme. Shoppaamiseen makuun päästyämme emme malttaneet lopettaa, joten ostimme samalla toisenkin veneen. Kolmoskapteeni Huotari takuulla innostuu, kun saa ihan oman välineen seilattavakseen.

Veneily on välineurheilua!

Yleinen käsitys on, että vesille ei kannata lähteä ilman karttoja. Näin voi maakrapujen näkökulmasta ollakin, mutta känsäisinä ja merisuolan karaisemina seiloreina olemme ensisijaisesti varautuneet navigoimaan mahdollisimman teknisillä välineillä. GPS ja merikorttisoftat ovat tässä yhteydessä arkipäivää ja näiden lisäksi on syytä kehitellä vielä jotain modernimpiakin modauksia.

Luottamuksemme tekniikkaan on horjumaton. Siitä huolimatta olemme kuitenkin hankkineet (huvin vuoksi) myös paperisen karttasarjan, joka ulottuu Stadista aina Paraisille saakka. Tätä voimme käyttää tulentekomateriaalina leiriytyessämme ulkoluodoilla.


Merikarttasarja B, 1:50 000, Helsinki-Parainen, 2007. Sininen merikarttasarja(WGS 84)

Secure Nauticality

Vakuutus! Se on hurjan tärkeä juttu ainakin aktiiviurheilijoille, karaokelaulajille ja veneharrastajille. Ihmisille ja esineille, joille sattuu ja tapahtuu. Otimme varmuudeksi kaikkein kalleimman ja kattavimman täyskaskon, joka suojelee meitä niin tulipaloilta ja perinteisiltä vandaaleilta kuin Itämeren tappajarauskuilta. Ensimmäinen koetus on tiettävästi tänään, kun länsi-suomessa uljaan paattimme kelluvuutta testataan paiskaamalla se maalta veteen. Itse ehdimme sitä tervehtimään ja hakemaan kotisatamaamme turvaan vasta hamaassa tulevaisuudessa. Olemmehan kaikki ylitärkeitä ja ylityöllistettyjä IT-urpoja!

A 51037

Eilen saapui Suomen Valtiolta, Helsingin Maistraatista ketjukirje, johon oli piilotettu Vesikulkuneuvon Rekisteröintitodistus. Vesikulkuneuvomme on näin ollen vihdoin Suomen valtion tunnustama, ja sillä saa vesikulkuneuvoilla myös lokakuun 2008 jälkeen!

Otsikon hämärä koodi taas on rekisterinumero, jonka nähdessä noustaan seisomaan ja lauletaan tunnusmusiikki (Junnu Vainion Albatrossi). Numero on niitä tärkeitä juttuja, jotka moottorin sarjanumeron ja albatrossin lentokorkeuden kanssa opetellaan ulkoa. Viranomaiset saattavat kysellä niitä minä hetkenä tahansa. Seuraavaksi pitäisi etsiä tästä lafkasta laminointikone.

Kerhon kannatusjäseneksi

...tai veden pinnalla kannattelujäseneksi? Koska uskomme sokeasti meillä olevan huimat määrät innokkaita faneja kuivalla maalla, rakensimme heille mahdollisuuden seurata livenä, missä päin tutkimattomia kaislikkoja Asteroidi veivaa.

Otimme mallia kahden kolmasosamiehistön duuniprojektista ja piirrämme elävää legendaa googlen terrain-mapsin päälle. Pitkällisen iteroinnin jälkeen vene-clientiksi valikoitui Aspicoren GSM Tracker joka lähettää paikkatietoja servulle. Härdellin toiminnasta ei ole mitään hajua, mutta ehdimme sitä vielä testata vaikka kalliokierroksella. Edellä mainittu seurantawidgetti on siis pikku kartta tämän kolumnin oikealla puolella. Keep tuned!

Seuraava steppi lienee painaa T-paitoja, jossa kompassiprintti osoittaa aina lähimmälle laituriterdelle.

Toka!

Kerhon taloudenhoito ottaa ryhtiliikkeen uuden excel 2.0 -teknologian rynniessä koneisiimme. Ryhdyimme käyttämään Google-docs-palvelua, johon kirjaamme kulut myöhempiä kirjanpitovirheitä odottamaan.

Google-docs on mielestäni tämänkaltaiseen kevyeeseen harrastetoimintaan juuri sopiva. Voimme editoida samanaikaisesti taulukkoa, ja jopa chattailla trendikkäästi sivupalkissa asian tiimoilta. Aloitushetkenä tosin chat-ikkuna näytti ainoastaan tylyä 404-ilmoa, joten skype hoiti tehtävän siltä osin.

Jalon ja hohdokkaan veneilyuran alku

Asteroid Primen rekisteröintipaperit on tällä päivämäärällä toimitettu maistraattiin (Local Registration Office). Omavalmisteveneen papereihin voi käytännössä merkata mitä tahansa. Valitsimme siis miehistöluvuksi ja huippunopeudeksi "kahdeksan", väriksi punavalkoisen, kotisatamaksi Espoon ja käyttövoimaksi hydrokopterin!

Saapa nähdä, saammeko rekisterinumerkoksi jonkun rivon.