"Mä näen sen puhelimen täst, ei se niin syväl oo"

Vieraalla maalla kaukana, eikä pelkästään vieraalla maalla, vaan myös umpioudolla veneellä viettyi kulunut viikonloppu jälleen vetisissä tunnelmissa. Allekirjoittanut soluttautui mukaan Herrakerhon™ syysretkelle, joka perinteisesti kuljetaan purjeveneitse jossain päin Turun saaristoa. Tällä kertaa tuulettomassa, mutta sateisessa säässä pääosaa näytelleet purjeet olivat retorinen vitsi, jonka punchlinea pönkitti temppuileva Vire 7 -moottori. Epäonnennumerolla leimattu sekä täysin pieleen suunniteltu ja rakennettu konemalli poltti tulpan minuutissa, aina ennen kun sammui. Lopputuloksena matka Vepsän saareen oli lyhyt, mutta sitäkin hankalampi.

Sillinkuvaajien moottoripurteen verrattuna purjevene tietenkin poikkeaa hurjasti jo konseptina. Ekologinen jalanjälki on hyvissä olosuhteissa pienempi, meno vauhdikkaampaa ja itse eteneminen vaatii miehistöltä enemmän fokusta ja vaivannäköä. Käytännön operointi taas noudattaa pitkälti samaa linjaa: "Muistiko joku ottaa GPS:n, ei?" - "No ei, tässä ei taida olla kaikuakaan?" - "Ei ole." - "Meillä on kuitenkin merikortti?" - "Ei. Eikä kompassia." Paluumatkalla meidät pysäytti poliisi.


Yllättävä käänne

Otsikon surullinen huudahdus ei tällä kertaa päässytkään omasta seurueestamme, vaan se oli naapurijahdista kantautunut ensimmäinen selkeä virke sunnuntaiaamuna. Turkulaisella miesvoittoisella venejengillä touhu noudatti kommentin linjoja. Viimeinen merimies sammahti illalla ennen lottoarvontaa. Tiukka navigoiminen ja happipitoinen meri-ilma luonnollisesti vaativat veronsa. Itse selvisimme loppupeleissä varsin mallikkaasti - mitään ei hajonnut tai hävinnyt, eikä kukaan tullut kuolemansairaaksi edes viileästä yöstä tahi raa'asta possunlihasta.

Pistetään nyt vielä yksi kuva todisteeksi, että aamulla aurinkokin pilkahti hetkellisesti. Ja että tuolla hienolla LX3:lla saa otettua myös värikuvia.